Ukombozi Shule

Toissa tiistaina päästiin vierailulle Ukombozi Primary Schooliin joka on pari kilometriä meiltä keskustaan päin. Marcus ja Carolina tekevät väitöskirjojaan varten tutkimusta ja opettivat lapsille kaksi viikkoa läppäreiden käyttöä. Tilaisuudessa oli meidän seurueen lisäksi rehtori, opettajat, 150 oppilasta ja iso joukko lasten vanhempia. Istuttiin tuoleilla puun alla. Lapset olivat koulupuvuissaan, vihreä neule jonka alla valkoinen kauluspaita, tummansininen hame tai polvihousut ja vihreävalkoraidalliset sukat. Yhdellä isolla pojalla oli mukana koulussa oma yksivuotias pikkuveli jota hän kantoi sylissään. Kaikkien iloiset naamat olivat puhtaat, mutta osalla koulupuku oli kyllä kiertänyt aiemmin kaikilla isommilla sisaruksilla.

Lapset lauloivat ensin Tansanian kansallislaulun käsi sydämellä, muutama rummutti tahtia. Laulu oli tosi pitkä ja lapset selvisivät siitä puhtaasti kertaakaan sekoamatta. Sitten puhui rehtori pitkään ja hartaasti voimakkaalla äänenkäytöllä, kehui koulua, opettajia, lapsia, projektia ja kannusti vanhempia. Tämä on ainoa koulu Iringassa, jossa voi opetella tietokoneen käyttöä. Tumainin ekavuoden IT-opiskelijatkaan eivät olleet koskaan nähneet tietokonetta ennen kuin tulivat yliopistoon, tämän kertoi Professor Tomi omassa pikkupuheessaan. Marcus ja Carolina kehuivat lapsia ja kiittelivät kaikkia. Sitten puhuivat vielä Mr. Herbert ja Mr. Innocent, ekavuoden opiskelija. Sanni kuvasi tapahtuman Carolinan videolle. Puheiden lopuksi vielä vanhemmat käyttivät puheenvuoroja, isät olivat huolestuneita kun konetta käytetään englannin kielellä suahilin sijaan ja tietysti varkauksia pelättiin. Sitten takarivistä ponkaisi aivan mahtava Mama keskelle aukiota ja karjaisi kädet pystyssä: "Onko meillä joku syy ettemme iloitsisi tästä! Olkaamme iloisia!!!"

Lapset olivat todella suloisia ja iloisia, he olivat oppineet surffailemaan nettissä yhdessä viikossa kuin vanhat tekijät. Lapset olivat viikon aikana videoineet ja kirjoittaneet esittelyn omista unelmistaan. Ensimmäisen lapsen unelma oli tulla yliopiston professoriksi. Sen ymmärsin hyvin, harmi kun muut unelmat jäivät kehnon suahilintaidon takia arvoitukseksi. Lapset saivat hienot stipendit ja kaikki valokuvattiin ja käteltiin. Vihreävalkoiset karkkipussin näköiset, mutta pomminkestävät hassut läppärit jäävät koulun käyttöön ja projektin ansiosta koululle vedettiin sähköt. Koululuokat ovat todella ankeita, joka toinen ikkuna on rikki, seinät ja lattia betonia, katossa höyläämättömät kakkosneloset ja niiden päällä peltikatto, sentään se. Mutta tunnelma oli mukava ja tilaisuus oikein kiva, pitkällisistä jorinoista huolimatta. Hienoa että Sanni ja Veikko pääsivät tutustumaan tavalliseen tansanialaiseen kouluun.