Aamupyöräily sumuisessa Helsingissä

Ensimmäinen kuva 

Näkökulman muutos kääntää katseen uusien omakotitalojen varastoihin. Uusiin varastoihin mahtuisi sisään kuusi etelä-afrikkalaista peltimökkiä. Jokaisessa olisi yhden perheen koti, useampi ihminen eläisi ja kävisi työssä sieltä. Uusien omakotitalojen varastoissa on talvirenkaita, suksia ja paljon turhia tavaroita, joita voi ehkä tarvita, joskus. 

Toinen kuva

Ajelen vapaasti polkupyörätiellä, maassa on vähän pudonneita märkiä lehtiä, autot eivät suhahtele vierestäni ohi tuhatta ja sataa. Lämpötila on vain pukeutumiskysymys, en paahdu kiehuvaksi ensimmäisen sadan metrin matkalla. Pääsen perille ilman naarmuakaan, nopeasti ja omaan tahtiin.

Kolmas kuva

Tyttäreni pyöräilee vieressäni, hän voi liikkua itse vapaasti. En pidä häntä joka hetki tiukasti kädestä, kukaan ei tule ja hipaise häntä poskesta. Kukaan ei tuijota hänen sinisiä silmiään. En pelkää hänen katoavan, en joudu estämään häntä liikkumasta, juoksemasta, kiipeilemästä tai leikkimästä pihalla kaverien kanssa.

Neljäs kuva

Pääsen perille, nostan hanan kahvasta. Viileä puhdas vesi virtaa ja on kylmää ja raikasta. Minä juon vettä, se ei lopu. Mikä uskomaton aarre meillä onkaan.

Työpäivän jälkeen kotona on pimeää, sumuista ja viileää. Kaikkialla ulkona on harmaata, ruskeaa ja mustaa. Ihmiset kulkevat tummissa takeissaan kiireisenä töistä, kauppaan ja kotiin. Auringonvalo antaa virtaa muutaman viikon ja sillä jaksamme jouluun. Ensi viikonloppuna laitan pihalle puun oksille valonauhat ja tähdet roikkumaan.

Kierros yliopistolla

Johann vei meidät kierrokselle North-West Universityssa. Alueella on useita numeroituja yliopistorakennuksia, opiskelijoiden asunto-alue ja urheilualueita. Joen rantaan voi mennä retkelle tai melomaan klubin omistamilla kanooteilla, metsään on tuotu myös antilooppeja, joita ruokitaan.

Joutsenia ja ankkoja lampien rannoilla. Yliopistoalueella on oma pankkiautomaatti ja portilla on kauppiaita, jotka myyvät hedelmiä opiskelijoille.

Kirjaston aulassa on kahvila ja designhuonekaluja. Johannin työhuoneessa oli jopa Aarnion pallotuoli ( kaikki kopioita alkuperäisistä huonekaluista ).

Aamun lehti Sowetan

Taikauskoa

Sowetan päivälehdessä on aukeamallinen pitkiä ilmoituksia Baba Wiliyam , Baba Namudda ja muut sekä pari Mamaa tarjoavat 100% ratkaisun rikkoutuneeseen avioliittoon, katkenneeseen rakkaussuhteeseen ja talousongelmiin. Tämä tehokaista tehokkain hoito maksaa halvimmillaan vain noin 180 randia ( 11 euroa ). Nämä babat ja mamat ovat herbalisteja. Hoito perustuu yrtteihin ja joissain tapauksissa Kilimanjaron yrtteihin ja Kilimanjaron veteen. Myös malawilainen hoito on tehokasta. Herbalistin keinovalikoimaan kuuluu lähes kaikkien ilmoitusten mukaan yrttien lisäksi myös taikalompakko ja taikasormus, joita lainaamalla rahat ja rakkaus palautuvat sellaisiksi kuin ne joskus parhaimmillaan olivat. Miehet saavat pysyvän 100 prosentin suurentumisen ja naiset saavat kaksoset tai ainakin yhden vauvan. Myös poliitikot ja pastorit saavat Baban keinoilla vaikutusvaltaa!

Samalla sivulla on todistuksia ihmisiltä, jotka ovat todellakin saaneet apua Babalta tai Mamalta! Lehden paras tapaus on todistus Baba Mesian ihmeteoista. Todistaja antaa Baballe joka viikko 30 000 randia ja saa takaisin 105 000 randia! Baba Mesia todellakin toimii ja auttaa kaikissa bisnespulmissa, kaikissa maan suurissa kaupungeissa!

Seuraavalla sivulla Sowetanin toimitus varoittaa lukijoita näkyvällä ilmoituksella. Lukijoiden tulee harkita mainoksia huolellisesti ja maksaa pyydetty summa vasta kun luvattu tuote on saapunut. Lehti ei ota vastuuta maksutapahtumista.

Kautta aikojen ja paikkojen, rakkaus ja raha, ihmisen suuret kipupisteet.

Huono liikennekulttuuri

Sowetan lehden mukaan taksinkuljettaja on aiheuttanut viikolla vakavan onnettomuuden Etelä-Afrikassa. Laaja artikkeli käsittelee ongelmaa monipuolisesti ja haastattelee mm. kansallisen liikennepoliisin päällikköä, liikenneturvallisuuden yksikön päällikköä ja tyttärensä menettänyttä äitiä. Ratkaisua etsitään kovemmista rangaistuksista, liikennepoliisien määrän lisäämisestä ja jonkinlaisen häpeärangaistuksen käyttöönotosta. Myös oikeusistuinten hidasta käsittelyä halutaan ripeämmäksi. Uhrin äidin ehdottama häpeärangaistus olisi punainen, keltainen tai vihreä tarra autossa, jotta kaikki näkisivät mikä hunsvotti siellä ajelee ja osaisivat varoa tarpeen tullen. Poliisin päällikkö sanoo, että liikennekulttuurin muutos on pitkä tie.
Varmasti näin on.

Kukaan ei artikkelissa puhu siitä, että lähes tiellä kuin tiellä saa ajaa 120 km/h. Kukaan ei puhu ohittamisesta miltä puolelta tahansa, missä tahansa. Järkyttävistä nopeuseroista. Tietyömaiden rajoitusten noudattamatta jättämisestä. Maassa on valtavan hyvät järjestelyt ja kaikki mahdollisuudet saada liikenne toimimaan hyvin, kaikki vain ajavat ihan koko ajan aivan törkeän lujaa. Missään muualla kuin täällä ja Belgiassa en ole törmännyt tällaiseen järjettömään kaahaamiseen!

Hyvä uutinen ei ole uutinen

Pääotsikot kauttaaltaan ovat hyvin rajuja, epäiltyjen nimet mainitaan heti ja kasvokuvat ovat näkyvissä. Tuntemattomien sairaalapotilaiden kuvat julkaistaan lehdessä letku nenässä ja pyydetään tunnistamaan heidät. "Lääkäri pidätetty ruumiinosien varastamisesta." "Tappaja käyttää mielialalääkkeitä." "Limpompo julistettiin hätätilaan, pahin kuumuus ja kuivuus vuosiin." "Miehen murha, asukkaat suunnittelevat kostoiskua." "Naisella lepra." "Mies pidätetty, myi naapurin lapsen." Ja hurjin kaikista tanskalaisen 63 v. miehen: "Pakastimessa jäädytettyjä naisten sukuelimiä." Miehellä useiden maiden passeja, 28 v. vaimo ammuttiin kuukausi sitten, kun hän aikoi todistaa miestään vastaan, pariskunnan kaksi lasta on viety turvalliseen paikkaan. Mies on pidätetty.

Mutta onneksi iloiset Idols finalistit on puettu toppatakkeihin ja lennätetty Lontooseen maistamaan parrasvaloja! Aah, kepeää!

Durban meren rannalla

Lyhyt teksti vielä kun olemme hetken hotellin toimivan netin ääressä. Kohta alkaa taas koko päivän kestävä hikinen punnerrus kohti kuumaa sisämaata ja matkan viimeiset päivät ovat käsillä.

Matka Durbaniin oli kaiken sen vaivan arvoinen. Maisemat matkalla vaihtelivat kuivasta palaneesta maasta mäntymetsään ja vehreään palmurannikkoon. Huimia vuoria ja paljon jyrkkiä alamäkiä. Viimeinen 100 km oli pelkkää alamäkeä. Hävittäjälentäjämme Tomi sukkuloi jälleen moottoritien paksussa autovirrassa rohkeasti ja luotettavasti.

Perillä Durbanissa Garden Courtissa näin iloisella mielellä

Perillä meitä odottivat korkea tyrskyt ja myrskyn takia suljettu ranta. Kävimme hienossa uShaka Marineworld -puistossa ensimmäisenä päivänä. Näimme kalojen ja haiden syöttämistä, afrikanpingviinejä, hylkeitä ja delfiinejä. Akvaariomaailma oli rakennettu uponneen ja väärinpäin olevan ruosteisen laivan sisään. Jännittävä tunnelma, hämyisiä käytäviä ja kaikki ruorit ja penkit ja muut oli kiinnitetty kattoon.

Toisena päivänä pääsimme rannalle tyrskyihin. uMhlangan ranta on suosittu surffauspaikka, eikä ihme, lähes tuulettomana päivänäkin murtuvat aallot olivat upeita. Syvemmälle veteen emme menneet, sillä tämä alue on maailman toiseksi vilkkain valkohaiden asuinpaikka. Merelle on rakennettu turvaverkot joiden pitäisi estää haiden pääsy rantaveteen, mutta minulle jäi epäselväksi, ulottuvatko verkot tänne Durbanin pohjoisrannoille asti.

Tyrskyt löivät meidät kumoon monta kertaa ja takapuoli laahautui hiekassa tosi purevasti. Totta, ranta oli kuin hiekkapaperia, polvet ja pakarat muistavat kyllä sen. Uikkareiden alle kertyi aika kasat hiekkaa ja rannan suihkut olivat sen näköiset, että sama ongelma kaikilla. Kamera jätettiin kotiin lentävän hiekan ja suolan takia. Tyrsky ja myrsky -muistot jäivät vain mieleemme!

Soweto TV

Meillä näkyy SowetoTV-kanava. Huh mitä ohjelmaa! Pahinta tositeeveetä mitä tiedän, studiosohvalla itkevä nainen, joka väittää sortuvalla äänellä Mattin olevan hänen neljännen lapsensa isä. Matt sanoo, jos se on totta, parempi ettei silti enää koskaan nähdä. Sitten tulee dna-testin tulos. Tyttö väittää, että se on Matt! DNA sanoo IT'S A LIE! Nainen itkee lisää, yleisö buuaa ja taputtaa.

Kaksi riitelevää naista sohvalla, pullea raivotar huutaa laihalle nuorelle mustalle kaunottarelle että olet pettänyt mua mun miehen kanssa! Mies sanoo raivopäälle: mähän rakastan sua. Laiha muija huutaa. Mieheltä kysyttiin onko hän pettänyt vaimoa? Mies vastasi: en ole pettänyt! Valheenpaljastaja sanoo  IT'S A LIE! Sitten tönitään ja riehutaan, yleisö buuaa ja taputtaa.

Tätä jatkuu keissi kerrallaan...aina vaan pahenevin kääntein. Ryppyinen juontajamies jaksaa ja jaksaa. Onneksi tuon jälkeen tuli lähes rauhoittavaa mustaa räppiä.

Outoja mainoksia

Kun lähetät sms viestin luotettavan ja ystävällisen näköisen tädin numeroon ja lähetät tädille 50 000 randia ( noin 3500 euroa ) voit tuntea perheesi olevan turvassa. Jo 48 tunnin kuluttua maksusta joku voi kuolla ja tädin yritys järjestää hautajaisesi ja sinä voit keskittyä suremiseen. Tarjous koskee perheesi viittä lasta! Kaunis musiikki soi ja mainoksessa erittäin tyylikkäät afrikkalaiset pikkumustissaan taputtelevat toisiaan olkapäälle. Jo minuutin kuluttua tulee toistomainos, jossa numerot ja summat kerrataan nopeasti. Mieleenpainuva tarjous!

Lapsille

Lastenohjelmina on Seesamtie, legoukkojen taisteluita ja joitakin perunan muotoisia ötököitä, jotka ärisevät ja miekkailevat. Aamupiirretyt tulevat tv:stä 05-06. Elokuvakanavalta saattaa tulla Pirates of Caribbean aamulla kymmeneltä. Shrek kolmonen ollaan nähty jo kolme kertaa, aina illalla kuuden aikaan. Vanhastaan muistin, että kun tv:n avaa päivällä, on oltava tosi tarkkana, sieltä saattaa tulla mitä vain lapsille sopimatonta. Eilen kun avasin telkan kello 16 ensimmäisenä näkyi ruumis, jossa oli veitsi pystyssä verisessä rinnassa ja kaksi naista tutki kiinnostuneena läheltä uhria. Kiireesti siirryin lapsen eteen ja vaihdoin kanavaa. Hän huuteli tiukkaan sävyyn, äiti pois tieltä!

Ruokaa!

Wimpy on tullut tutuksi. Sieltä saa ruokaa noin vartissa, Etelä-Afrikassa ei tarvitse odottaa tuntia tai kahta shakkipelin ääressä. Tänään Station stop 1:sellä Pretoriassa Doreen palveli meitä  ja näytti useaan kertaan nimikylttiään. Hyvä annos on pikkulasten kalapuikot, mukaan tulee valitsemanne juoma ja neonvälkkyvä muovijojoötökkä. Aikuiseen makuun on mm. guacamolella ja fetalla täytetty kanawräppi. Kaukana ovat kuivat kukuchipsit = paistettu kana ja ranskalaiset. Maksu tapahtuu erillisellä tiskillä ja sieltä löytyy pieni lipas, jossa on jokaisen tarjoilijan nimellä varusteltu kolonen, johon tipit saa sujauttaa. Muistimme kyllä, Doreen.

Olemme saaneet täällä on koko ajan kelporuokaa. Luksushotellien aamupalalla saa jugurttia, mansikoita, hedelmistä puristettua mehua, leivoksia ja lettuja hunajalla ja kermalla. Meidän hotellin illallisella tarjotaan joka ilta noutopöytä. Sieltä saa vähintään viittä lajia lihaa, salaatteja, viininlehtikääryleitä ja jätskitötteröitä. Täällä on niin helppoa päästää kilot nousuun ettei muusta väliä. Onneksi meillä on oma keittiö, joten voimme syödä useimmiten tavallisesti, kotiruokaa. Jälkkärinä syömme jäätelöä, pakastimeen hankittu iso laatikko on vielä puolillaan. Myös Riverview Sparista saa uskomattoman ihania kakkuja ja leivoksia. Olemme maistaneet jo perinteistä maitotorttua, tuulihattutaikinasta tehtyä kakkua, jossa on sisällä viiden sentin kerros paksua vaniljakastiketta ja muutamia leivoksia. Aavan suosikki on pinkki, sulatetusta vaahtokarkista ja riisimuroista tehty leivos.

Toisaalta monissa paikoissa ruoka on perin englantilaista eli muhennoksia, papuja, lihaa, munuaisia, mannapuuroa, paistettuja perunoita. Synkkiä kasvispatoja. Biltongia eli kuivalihaa eri eläimistä, kaupassa oli ainakin lehmää, impalaa ja kudua. Moderneissa kahviloissa saa salaattia, toki viinietikka on pääasiallinen kastikemaku.

Toinen sipsimaku olisi ollut pihvi! Myös thaiketsuppi, ketsuppimaku, cheddar ja chili olivat tarjolla.

Lähiostarilla on ihana intialainen ravintola Pukka. Siellä koin matkan tähän asti ihanimman todellisen makuelämyksen, aivan kaupungin laidalla täällä Vanderbiljparkissa. Etelä-Afrikassa on suurin intialaisyhteisö Intian ulkopuolella. Durbanissa on kokonainen intialainen kaupunginosa, maustetori ja markkinapaikka. Toivotaan, että voimme mennä sinne käymään!

Ajelulla Vanderbiljparkissa

Vapaa päivä, eikä mitään suunnitelmia. Siivoja saapuu kello 10, joten parasta lähteä pakoon hänen touhujaan.

Ensin hotellin leikkipaikalle lepäilemään varjoon.

Sitten matka jatkuu autolla säveltäjäkaupunginosaan. Alueella on 1950-luvulla rakennettuja valtavan hienoja omakotitaloja isoilla tonteilla, suihkulähteitä ja jopa kaksikerroksisia taloja, joissa on upea valkoinen rapattu julkisivu. Jos muutamme joskus tänne, tällä kadulla oli pari vapaata tonttia, talo rakennetaan ehdottomasti Sibelius Streetille.

Sitten tulikin jo nälkä ja päädymme Vaal Malliin aina niin mukavaan Muki ja Papu -ravintolaan. Mug and Bean on suosittu ravintolaketju täällä päin. Eipä suotta, hyvä palvelu ja annokset ajan hermolla. Mustikkapirtelön marengit on viereisen penkin alaikäinen jo annokseni päältä pihistänyt. Täälläkin tykätään tölkkimuodista!

 

Löydettiin puuttuva pitkähihainen lasten uimapuku. Se on aivan pakollinen kun matkustamme ensi viikolla Durbaniin Tyynenmeren rannikolle.