Antinpäivän aamuhetki

Perhe vielä nukkuu. Minä istun koneen ääreen nautiskellen kolmesta syntymäpäivälahjaksi saamastani hapankorpusta. Pakettia on vieläkin jäljellä, säästäväiset nautinnot! Aamuni ovat muuttuneet kovasti sitten kotoa lähtömme, aamupyöräily on vaihtunut aamuleipomiseen. Kuuden jälkeen lähes joka aamu teen taikinaa, tänään leivon aamupalalle porkkanasämpylöitä. Ensin oli suuri ihmetys eineksien ja sen mukana myös leivän puuttuminen kaupoista täällä Tansaniassa. Ainoa leipä mitä saa on joko 3 cm tai 3 mm viipaleiksi sattumanvaraisesti viipaloitu paahtoleipä, joka homehtuu ensimmäisen päivän jälkeen. Ensimmäiset viipaleet eivät mahdu paahtimeen, toiset pilppuuntuvat niin ettei niitä voi sinne laittaa.

Kukkojen keikunaa ei enää kuule, kaikkeen "meluun" korva tottuu. Sen sijaan kuulen aamuisin lintujen sirkutuksen. Lintuja on paljon huikean hyönteistarjoilun takia, jopa kolibreja. Kärpäsiä imaisee sisään satoja jos vaan erehtyy pitämään keittiön ovea ulos auki. Senkin pärinän kuulee korvissaan, kärpäsiä on nyt paljon ja ne ovat nopeita. Kaksi palkkametsästäjäämme tappoi yhtenä iltapäivänä 120 kärpästä.

Eilen vietettiin 1. adventtia tanskalaisella koululla joululauluja laulaen ja askarrellen. Teimme ihanat kynttilänjalat tanskalaisen pitkän perinteen mukaisesti (kaikkia paloturvallisuussääntöjä varmasti uhmaavat värkit). Puuviipaleelle kynttilä, savea ja siihen kuivattuja siemeniä ja oksia koristeeksi. Kaunista. Ehkäpä joulutunnelma alkaa tästä pienestä idusta kasvamaan kun kerran valoa, vettä ja lämpöä on riittävästi.