Huh, luennot alkavat huomenna, siis 11 tunnin päästä. Sitten niitä kestää 3 viikkoa, minkä jälkeen viikonloppuna pakataan ja seuraavana tiistaina lennetään Afrikkaa, jossa ollaan keskiviikkoaamuna. Keskiviikkona ajellaan hiljalleen kohti Iringaa pysähdellen matkalla olevissa kahdessa kansallispuistossa.
Miksi Iringaa? Syitä on varmaan monia. Jälkijättöinen ikäkriisi (42v), eteen tullut mahdollisuus, keino paeta töitä (lähinnä luentoja, miksi asia missä olen suht hyvä voi tuntua niin epämiellyttävältä?) ja sain Minnan ja pari lasta mukaan. Yksin en olisi edes harkinnut; ulkomailla työskentely on lähinnä 24h työskentelyä ilman perhettä.
Mitä odotan? Todellista kulttuurishokkia, aurinkoa, safaria, hikoilua, ajan hidastumista, mustia ihmisiä, joita ei saa nimittää edes neutraalisti neekereiksi kolonisaation historian takia. No taidan käyttää nimitystä tansanialainen kun afrikkalainen on liian laaja termi. Eli yksinkertaisesti odotan tansanialaisten vaikutusta omaan todellisuuden kuvaani.
Rasismin kohteeksi emme varmaankaan joudu itse, johtuen työn kuvastani ja yliopiston vaikutuksesta. Turisteja varmasti ollaan.
Loppuhöpinät. Tuleva työni kuvani on epäselvä, suurissa linjoissa kaikki on selvää, no paikan päällä kaikki selviää. Olen todella stressaantunut tällä hetkellä: luennot alkoivat, vene pitää nostaa ja hoitaa talvea varten, taloyhtiön asioita on kesken, rakkaani kädet on paskana (toivottavasti henkistä laatua, jotta korjaantuvat Afrikassa), pienistä asioista huolehtimista riittää vaikka kaikki on oikeastaan jo järjestetty. Nyt nukkumaan...
Lala salama sullekin!
