Jälkiajatuksia: kulttuueroja liikenteessä

On taas ihanaa ajella Suomessa. Tiet ovat erinomaisia ja ajaminen on rentoa vaatien huomattavasti vähemmän jatkuvaa kuolemanpelkoa verrattuna Tansaniaan. Mielestäni Tansaniassa tiet voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan.

Ensimmäisen luokan teillä ihmetellet jatkuvasti miten autosi jousitus todellakin voi kestää tällaista jatkuvaa kiveltä kivelle hyppimistä. Tien poikkileikkaus on kaari jonka keskiosa on ylempänä ja tarkoituksena on siis että tielle satanut vesi valuu pois tieltä. Tämä taas siitä syystä että kun Tansaniassa sataa vettä niin sitä todellakin SATAA. Vesi syö kaiken pienen aineksen keskitieltä jolloin keskelle tietä jäävät vain ne kivet joita vesi ei saa mukaansa. Pienet osaset liukuvat tien reunoille jolloin se pysyy tasaisena. Tämän takia ajajat välttelevät "normaalia" ajolinjaa ja ajavat ikään kuin toinen pyörä ojassa koko ajan, tässä asennossa jousitukseen kohdistuva rasitus puoliintuu. Pelkääjän paikalla istuminen ensimmäisen kerran on kokemus kun vauhtia on 80 km, auto tärisee kuin hullu ja koko ajan näkee että jos kuski tekee 10 sentin ohjausvirheen niin ajassa ollaan ja sinä olet alimmainen. Kaiken kukkuraksi auto on hyvin paljon kallellaan ojaan päin ja aika ajoin perä lähtee sivuliukuun. Kun tällaista tietä ajaa 3-4 tuntia niin olo on ajon jälkeen on kuin olisi ollut perusteellisessa hieronnassa jos on pystynyt istumaan rentona. Hyvä puoli näissä teissä on että niissä kuski pysyy virkeänä ja mikään ei tule pahasti yllätyksenä kun koko ajan ajetaan ojaan suistumisen partaalla tai varotaan seuraavaa vedenylityspaikkaa. Vettä kun tulee reilusti niin aina löytyy ojia joissa vesi tulee tien päällä ja kaivaa todella pahoja koloja.

Toisen luokan tarjoavat tiet joilla nopeus niiden keskimääräisen kunnon seurauksena nousee helposti 100 km tunnissa. Kaikki mene hyvin kunnes havaitse keskellä tietä puolen metrin levyisen montun johon ajaminen varmasti autosi tai tappaa perheesi. Montun koon ja sijainnin perusteella sinulla on yleensä kaksi tapaa selvitä: keskitä autosi niin että monttu menee autosi renkaiden keskeltä auton ali tai menet vastaantulevat kaistalle. Kaikki menee hyvin kunnes tämä tapahtuu kohdatessa vastaantulijan. Riippuen montun tai monttujen paikoista omalla kaistallasi ja vastaantulijan kaistalla tilanteet voivat olla nopeita ja karmeita. Saatikka kun vastaantulija on bussi tai rekka, ne kun eivät paljon vauhtiaan hidastele vaan olettavat että pienempi väistää. Tansaniassa monttuun ajaminen on siis kuskin omaa tyhmyyttä ja monttujen paikkaaminen on yleensä hyvin hidasta jos sitä tapahtuu ollenkaan. Itse pelkäsin eniten liikenteessä kaukomatkan busseja: niiden ohitukset olivat lähes järjestään uhkarohkeutta hipovia. Kerran ajoin Upendo (rakkaus) nimisen bussiyhtiön bussin perässä puoli tuntia ja ihmettelin mikä tuossa bussissa oli outoa. Puolen tunnin päästä asia oli selvä: se ei ohittanut ketään mutkissa eikä ylä- eikä alamäissä; se siis ei tehnyt yhtään uhkarohkeaa ohitus! Tämän liikennekäyttäytymisen takia yhteentörmäyksissä kuolee yleensä paljon ihmisiä, 10-20 kuollutta on normaali määrä.

Tansaniassa isommalla on siis aina kohtaamisessa etuoikeus. Tansanialainen ystävämme tiivisti ajatuksen yhteen lauseeseen, jonka ajatus menee suurin piirtein seuraavasti: ok, on sinulla on nyt etuoikeus ylittää risteys mutta tuolta on tulossa kuorma-auto kovaa vauhtia...

Hupaisaa asiassa on että kävellessään Tansanialaiset ovat hyvin verkkaisia,mutta ajaessaan ajavat aina hyvin lujaa. Tämän takia ainoa tapa hidastaa autoja on laitaa asfaltoituihin teihin kunnon hidasteita. Hidasteet todellakin ovat uskomattomia, vaarien ja mummien kannattaa sulkea suunsa jos on tekohampaat. Hidasteita käytetään aina matalien nopeuksien kanssa jotta saadaan haluttu toiminta. Poliisien tienopeuksien valvontaa ei juuri ole ja poliiseilla ei käytännössä ole edes omia autoja.