Edessä on viimeinen yö Afrikassa, tällä erää. Huomenna illalla lähdemme Bagamoyosta kohti lentokenttää.
Selvisimme hengissä Lazy Lagoonista, hetkittäin iski epäilys ettei se ole ihmisen paikka tähän vuodenaikaan mutta niin vaan selvittiin. Lodget olivat upeat, kaksikerroksiset, ei lasia ikkunoissa estämässä ilman virtausta, muttei myöskään AC:tä, eikä edes ropelia ilmaa sotkemassa. Hiekkaranta ja meri oli metrin päässä kuistista kun vuorovesi oli ylhäällä ja jossain kaukana kuusi tuntia myöhemmin. Sähkövaloa saatiin muutama tunti illalla. Eihän siellä voinut kuin makailla vihreänkuulaassa meressä ja silitellä "omaa" talonvahtiamme. Ihana lapsista tykkävä Milo-dobermanni seurasi meitä koko ajan ja vartioi yöt ympäri ettei puskapossut hyökkää. Päivää rytmittivät ateriat, siinä se ihanuus.
Nyt ollaan taas takaisin lähtöpaikassa, Tomi ja Veikko ovat Mambakuni hiekkasaarella ja sen riutalla snorkkeloimassa uusien tuttujen, kolmen suomalaisen herran kanssa. Sanni ja minä arveltiin sen olevan liika kuluttava reissu kun lämpöä on yli 40, joten jätettiin se harrastus reippaille miehillemme.
Mieli alkaa asettua ja Iringan jättäminen ei enää niin kirpaise. Kiva tulla Suomeen, kotiin!
