Ei aika mennyt koskaan palaa

Matkaa on jäljellä enää reilut kaksi kuukautta. Meille on tietenkin kirkastunut ajan täällä olevan vain lyhyt pyrähdys. Olemme tottuneita elämään täällä ja välillä tuntuu sitä, että aikaa on jäljellä hyvin vähän. Laskemme tekemisiämme jo viikoissa, emme enää kuukausissa. Juuri nyt koulutyöhön tarttuminen vaatii ponnistusta. Ollaan terveitä ja levänneitä, ei vaivaa koti-ikävä, mutta silti ajatukset poikkeavat aina hetkeksi Helsinkiin ja maaliskuun jälkeiseen elämään. Kuuntelemme Lissun ja Matin lähettämää haikeaa levyä iltaisin, se sopii tähän tunnelmaan, joka valtasi meidät kun vieraamme lähtivät ja hieno ja touhukas loma päättyi.

Tässä pieniä pilkahduksia lomamme parhaimmista paloista:
* Bagamoyon hiekkaranta Intian valtameren rannalla ja upea puutarha jossa lekottelimme loman päätteeksi. Tulipuut, palmut, köynnökset ja runsas vehreys. Merivesi oli 40 asteista!
* Jouluaatto, porkkanalaatikko, perunalaatikko, white fish, mangosalaatti, uunipunajuuret, Niko-elokuva, vaatimattomat mutta niin mukavat lahjat.
* Ellan ja Sannin hullunpäiväkirjat, naurua yöaikaan.
* Daladala-bussimatka melkoisen röntsäisellä paikallisella menopelillä Iringasta Bagamoyoon, yhdeksän tunnin elämysmatka.
* Sukellusretki Mnemba-atollin koralliriutalla, kelluminen kalaparvissa, delfiinit, pallokalat, papukaijakalat, klovnikalat, merikäärmeet ja meritähdet. Turkoosi kirkas vesi ja siellä kaikki hiljainen elämä, kaikki sateenkaaren kirkkaimmat värit, lähimpänä oman hengityksen puhina. Veikko, Ella ja Tomi menivät taitavina omia reittejään. Me ylitimme Sannin kanssa itsemme, noviiseina osasimme sittenkin ja olemme ylpeitä! Kolmet pohkeet paloivat, mutta mitä siitä.
* Sansibarin vesi johon heittäydyimme kuin pumpuliin, aurinko nousi ja aurinko laski, dhow-veneet ja mustekalojen kalastajat harppuunoineen.
* Veikko on metsästänyt oikeaa meren väriä naismuistin mukaan 7 vuotta, nyt hän löysi sen. Läpikuultavaa, turkoosia, vaaleaa sinistä, heinäkuisen kaurapellon pieni häivähdys. Pinnalla pelkää valoa.
* Lentomatka Sansibarilta yli Tansanian omaan kotikaupunkiin Iringaan lentäjänämme tosikiva suomalainen Juuso.
* Vehreän punaisen vuoren kävelyretki. Olin kaksi kuukautta ihaillut punaista kukkulanrinnettä ruokailuhuoneemme ikkunasta. Tapaninpäivänä teimme kävely- ja kiipeilyretken sinne ja löysimme upean paikan. Jättiläisen kiviä, punaiset liljat kukkivat, pensaat työnsivät tuoreita versojaan ja mikä parasta, ei akasiaa lainkaan. Emme saaneet naarmun naarmua emmekä piikkejä kenkien pohjiin.
* Hippojen röhkintä Ruahajoessa, yöllinen nassutus ja lätistelevä raskas käynti mökkiemme edustalla, Ella veti vaan sikeitä ja me muut pompimme pystyyn.
* Suuret kirahvi-, seepra- ja impalalaumat, jotka näimme Msembessä joen rantapuistikossa. Kuin mansikkana kakkuun löysimme vielä komean kruunukurkipariskunnan aterialta kosteikon reunassa.
* Meriruuat, kuningasravut, mustekalat, hummerit, valkosipulipihvit, hedelmät.
* Hassu hetki jenkkiläismäisessä intiaanipäällikköravintolassa Dar es Salaamissa, kuin olisi ollut hetken Suomessa jättikauppakeskuksessa eikä Afrikassa lainkaan.

Tansanian monipuolisuus ei lakkaa hämmästyttämästä. On tasankoa, vuoristoa, jokia, meri, järviä, peltoja ja metsiä. Rikkautta ja köyhyyttä. Ystävällisyyttä, iloa ja ahnetta korruptoituneisuutta. Valtava eläimistö ja kasvillisuus, kuivuutta, paahdetta ja rankkaa sadetta. Kaunista ja todella rumaa. Raikkaita tuoksuja, värejä ja valoa. Tähtitaivas, selällään kellottava kuu. Roskia, savua ja likaisia tienvieriä. Pullottavia napoja, paljaita jalkoja ja kimaltavia jakkupukuja koruineen. Ihana maa.

Lasten kanssa on juteltu paljon Suomen ja Tansanian eroista, tänään Suomi on hieman kyllä voitolla. Kaulaa tulee Suomen vaihtelevista vuodenajoista, sähkön ja veden toimivuudesta sekä siitä että Suomessa myydään ilotulitteita.