Sandaalivarkaus on herättänyt suurta kiinnostusta. Apulaiset ovat olleet ihmeissään, Mariakin kävi katsomassa aitaan leikattua aukkoa kolmeen kertaan ja päivitteli käsi poskella. Selemani vahti koko illan aidalla eikä joutanut tehdä puutarhatöitä lainkaan.
Seuraavana iltana kello 6:00 pm pihaan marssi avoimesta portista kymmenen vartiointiliikkeen miestä - mustat vaatteet, musta baretti ja maihinnousukengät, kahdella jopa kaulassa pumppuhaulikko (asiantuntijalausunto, minen niistä ymmärrä). Outoa porukkaa, kuin yhdestä puusta kaikki miehet, hiilen värinen iho, ehkä samaa pimeää pelkäämätöntä heimoa? Tervehtimisen kanssa oli vähän niin ja näin eikä puheesta saanut mitään tolkkua. Emme tiedä mistä tieto varkaudesta oli heille kiirinyt, vaihtoehdot ovat talon omistaja, yövartija-Yumanje itse tai Semteman kylämme päällikkö. Kaikki ihmettelivät tovin aidan koloa. Meille jäi epäselväksi missä vartijamme oli, oliko hänet hyllytetty vai mitä on tapahtunut kun poika ei ollut mukana. Saimme tietää että hän on joko bush, bus tai Dar???
Eilen paikalle tuli sama poppoo, tällä kertaa pikkuisen Datsunin lavalla. Mukana oli neljä saksanpaimenkoiraa, kolme urosta ja yksi rauhallinen narttu. Uroksilla oli kuonokopat ja niitä ei ollut koulutettu millään lailla, enintään lyöty. Kaksi isoa urosta repi remmistä sinne tänne ja katseet olivat sekopäiset. Kolmantena uroksena lavalla oli sama iso pentu, joka oli meillä marraskuussa. Osoittelin koiraa ja kerroin sen olleen täällä ennenkin ja tuntevan meidät. Ei se ole mikään kovin terävä, nätisti sanottuna, mutta parempi näin, ei tarvi itse pelätä omalla pihalla. Siellä se koirapoika kökötti koko ajan paikatun aidan kulmassa ja murisi välillä pitkin yötä. Olisikohan nähnyt sammakon tai raidallisen hiiren? Rosvoja ei ole näkynyt.
