Varkaita!

Auts, sunnuntaiaamuna huomasimme että voro oli iskenyt. Joku näppärä varas oli seurannut milloin menemme nukkumaan, tullut pihamme etäisimpään nurkkaan vartijasta nähden ja leikannut aukon verkkoaitaan. Sieltä pienikokoinon rosvo oli hiipinyt Veikon huoneen avoimen ikkunan ohi etuovelle ja vienyt Tomin Henry Lloydsin purjehdussandaalit, koko 44. Ei ole monella täällä niin suurta jalkaa. Vartija ei ollut kuullut mitään ja olikin illalla kun tapausta selviteltiin todella hermostunut ja noloissaan. Pelkäsi ehkäpä jopa työnsä puolesta. Vartiointiliike on velvollinen korvaaman, muttemme tiedä ilmoitammeko mitään, sillä kenkien hinta on vartijan kahden kuukauden palkka, kukapa muu sen maksaisi kun poikaparka itse.
Veikon ja minun sandaalini olivat myös ulkona, mutta säästyivät, sillä keittiön portaille varas ei ollut uskaltanut mennä, sieltä näkyy vartijan penkille. Olemme lähdössä pohjois-Tansaniaan kahden viikon matkalle, ehkäpä viemme tietokoneet ja kitaran säilytykseen tuttavaperheeseen siksi aikaa. Selemani on matkamme ajan päivävartijana, joten täällä on koko ajan joku pitämässä taloa silmällä, ellei sitten nuku.

Auto on jälleen rikki. Toivottavasti se saadaan ajokuntoiseksi ennen reissua. Mälsää lähteä 2000 km reissulle kun autosta on aika epävarma olo. Onhan se ollut muutaman sadan kilometrin välein aina jostain päin hajalla, ja varsin vakavia vikoja. Onneksi perillä Arushassa meitä odottaa toinen kyyti. Olemme ottaneet pienen ja luotettavan safariyhtiön järjestämän matkan, siihen kuuluu auto varusteineen, opas/kuski, kokki, pääsymaksut ja majoitus ruokineen. Mukavaa kun ei tarvitse itse ajaa tai suunnistaa, Serengetissä ei ole kunnollisia opasteita ja eksyminen yksin siellä olisikin aika seikkailu. Eniten odotan Ngorongoron kraatterin maiseman näkemistä, onko se maailman kaunein maisema niin kuin sanotaan?