Ensimmäinen kuva
Näkökulman muutos kääntää katseen uusien omakotitalojen varastoihin. Uusiin varastoihin mahtuisi sisään kuusi etelä-afrikkalaista peltimökkiä. Jokaisessa olisi yhden perheen koti, useampi ihminen eläisi ja kävisi työssä sieltä. Uusien omakotitalojen varastoissa on talvirenkaita, suksia ja paljon turhia tavaroita, joita voi ehkä tarvita, joskus.
Toinen kuva
Ajelen vapaasti polkupyörätiellä, maassa on vähän pudonneita märkiä lehtiä, autot eivät suhahtele vierestäni ohi tuhatta ja sataa. Lämpötila on vain pukeutumiskysymys, en paahdu kiehuvaksi ensimmäisen sadan metrin matkalla. Pääsen perille ilman naarmuakaan, nopeasti ja omaan tahtiin.
Kolmas kuva
Tyttäreni pyöräilee vieressäni, hän voi liikkua itse vapaasti. En pidä häntä joka hetki tiukasti kädestä, kukaan ei tule ja hipaise häntä poskesta. Kukaan ei tuijota hänen sinisiä silmiään. En pelkää hänen katoavan, en joudu estämään häntä liikkumasta, juoksemasta, kiipeilemästä tai leikkimästä pihalla kaverien kanssa.
Neljäs kuva
Pääsen perille, nostan hanan kahvasta. Viileä puhdas vesi virtaa ja on kylmää ja raikasta. Minä juon vettä, se ei lopu. Mikä uskomaton aarre meillä onkaan.
Työpäivän jälkeen kotona on pimeää, sumuista ja viileää. Kaikkialla ulkona on harmaata, ruskeaa ja mustaa. Ihmiset kulkevat tummissa takeissaan kiireisenä töistä, kauppaan ja kotiin. Auringonvalo antaa virtaa muutaman viikon ja sillä jaksamme jouluun. Ensi viikonloppuna laitan pihalle puun oksille valonauhat ja tähdet roikkumaan.
