Tähan taloon sitten jäätiin. Teimme vuokrasopimuksen antiikkisine englanninkielisine lakiteksteineen viime lauantaina. Ja maksoimme kahden miljoonan vuokramme vuoden loppuun saakka. Toisen talon asia muuttui kiehkuraiseksi arvovaltakysymykseksi yliopistolla, ja päätimme vetäytyä sopasta takavasemmalle. Heti kun tuo sitoutuminen tänne Ngombeen / Tumainiin oli tehty, mua alkoi taas nyppiä totaalisesti tuo pihakivikko, pölyä, roskaa, tiilenpäitä. Tilannetta kärjisti sunnuntain grilli-ilta Katilla ja Jyrillä. Heidän ihana pihansa ja tunnelmallinen kibandansa lyhtyineen, kattauksineen ja ruokineen - ympärillä mango-, sitruuna-, persikkapuut ja kukat. Ilta oli mitä mainioin, lapset ja aikuiset viihtyivät!
Sitten maanantaina aamulla juttelimme täällä vakiintuneen tavan mukaan 6-7 (Veikon nimeämä "äidin ja Tomin aamusaarna") ja tajusimme, että me olemme tulleet tänne yksin ilman vahvan ja perinteikkään organisaation apua. Olemme järjestäneet kaiken tämän ilman kielikursseja tai muuta valmennusta tai kokemuksen tuomaa osaamista ja olemme pärjänneet valtavan hienosti. Sitten maanantaiaamuna kukkapenkkiin nousivat ensimmäiset punaiset amaryllikset. Iloa!
Jätteiden määrä on kauhea. Muovia on pitkin pokin tienvierillä vaikka mamat kuinka niitä koettavat polttaa. Minua alkoi harmittamaan veden ostaminen pulloissa kaupasta, siirryimme intialaiseen waterfilter -systeemiin. Hankimme Indianstreetiltä 9 l suodattimen jossa kiehutettu vesi valuu keraamisten kynttilöiden läpi alapönttöön ja muuttuu kirkkaaksi juomista varten. Tämä oli hyvä juttu ennen sadekautta, silloin tulee pöpökausi kuten suomessa syksyisin koulujen alettua.
Tomi työlupa-asiat ovat olleet suurta "viihdettä". Rouva Onneton Tunari Hallinnosta tuli hätääntyneenä torumaan Tomia viime viikolla, ettei hän voi työskennellä ilman lupaa! Miksei hän ole hankkinut lupaa ja viisumia?!? Voi Rva O.T.H, kysyimme teiltä kolmessa eri meilissä viime kesäkuussa mitä tietoja ja todistuksia tarvitaan viisumiin ja työlupaan, mutta te ette vastanneet yhteenkään. Näitä ajatuksia ei voinut vain ääneen lausua, ei täkäläisen käyttäytymiskoodin eikä Rouvan liikuttavan ymmärtämättömyyden vuoksi, hymyillen vaan Tomi-poika kuunteli ja lupasi auttaa mahdollisimman paljon asiaa. Sitten marssimme valokuvaan, jokaisesta 8 passikuvaa rajulla salamalla (säädetty mustaan ihoon). Näytimme kuvan mukaan kelmeiltä ja todella riutuneilta. Suomesta varasimme passikuvia mukaan, mutta että niitä tarvittiinkin kaikkiaan viisi per nassu. Sitten avioliittotodistus. No, Kati ja Jyri kirjoittivat vakuutuksen että he tuntevat meidät ja meidät on vihitty silloin ja silloin. Virallinen lähetysseuran leima ja kirjepaperi! Täällä tarvitaan paljon leimoja, ne ovat oikeita ja uskottavia. Sitten tarvitaan ehdottomasti lasten syntymätodistukset (edellinen paperi ja passit eivät kelvanneet siihen). Noh. Tomi kirjoitti selostuksen suomalaisen henkilötunnuksen sisällöstä ja siitä ettei moista todistusta enää anneta lasten syntyessä jne. jne. Soitto Helsingin maistraattiin, jossa rauhallinen henkilö selitteli pitkäpiimäisesti että tämä virkatodistus nyt maksaa 2 x 4,5€. Hän ei ymmärtänyt että hänen hidas selittelynsä puhelimessa maksoi jo enemmän kun tuo summa. Kun virkatodistusta ei saanut Suomesta sähköisenä (!) Rouva O.T.H. lähti ilman niitä kaikkien muiden todistusten kanssa tänään Dar-es-Salaamiin kahteen ministeriöön asiaa hoitamaan. Paperia oli iso nippu, kaikki passisivut kopioituna kaikilta, työsopimus, hienot laatimamme todistukset ym. Lisäksi hakemukset, neljä erilaista, verollinen ja halvempi, kallis ja verovapaa, molemmat kahtena kappaleena, en enää muista kumman sai äkkiä. Viisumit ovat voimassa vielä 2 kk, joten varmaan ehdimme saada paperit kuntoon ennen nykyisen päättymistä. Verollinen lupa on ilmainen, mutta verottomasta en tiedä paljonko siitä on pakko maksaa, tietysti tiskin alla. Meillä tilanne on siitä hyvä että verollinen lupa käy, sillä maksamme veroa Suomessa.
