Viime viikon alussa luulin, että viereisessä isossa juhlasalissa on uskonnollinen kokous kun vanhat arvokkaat herrat alkoivat laulaa uskonnollisia lauluja aamulla kello 8. Oli pakko sulkea oman työhuoneen ovi. Jälkeenpäin huomasin että kaikki yliopistomme rehtorit olivat siellä mukana, ja kuulin myös että erilaiset rehtoreiden kokoukset kestäisivät koko viikon, Huh. Tumainin yliopistolla on todellakin uskonnolliset perusteet.
Ensimmäinen varsinainen opetusviikko (alkaen 12.10) on aika katkonainen: keskiviikkona on pyhäpäivä ja torstaina ja perjantaina valmistaudutaan viikonlopun valmistujaisjuhliin. Lisäksi tunneille tulevien opiskelijoiden määrä on hyvin pieni noin kymmenen, kun koko luokassa on 27 opiskelijaa. No esittelin paikalle tulijoille itseni ja taustani sekä ajatuksia heidän tutkinnoistaan ja asennoitumisestani täällä työskentelyyn. En ole auttamassa kehitysmaita vaan ihan ammatillisesti tekemässä täällä työtä.
Kursseina minulla on vanhat tutut: Java-ohjelmointi (Programmin II) ja Ohjelmointiprojekti (Programming Project). Työ on siis sisällöllisesti helppoa, kunhan vaan saan tuntuman siitä mitä opiskelijat osaavat. Lisäksi ohjaan kandidaattiotutkielmia sekä toiselle että kolmannelle vuosikurssille. Ei siis mitään ihmeellistä, hyvä näin, koska tämän lisäksi olen vastuussa koulutusohjelmasta ja käytännöt ovat uusia. Lisäksi joulukuussa Tumainille saapuu suomalainen opettajaksi opiskeleva harjoittelija, jonka tehtävien organisoinnissa minulle on varmaankin paljon hommaa.
Vielä en ole kunnolla päässyt tutustumaan mitä tieteellisiä raportteja on kirjoitettu paikallisesta koulutuksesta. Jännittävää lukea mitä ihmiset ajattelevat ja miten ajatukset heijastavat todellisuutta.
Täytyy myöntää että kun kuumuutta on tarpeeksi niin kyllä yliopiston pihalla ja parkkipaikalla tulee käveltyä aika rauhallisesti hikoontumistä vältellen. Kun maanantaina oltiin puolen tunnin matkan päässä kodista maatilalla ja lämpömittari näytti vain 24 astetta lämmintä niin tuntui todella kylmältä.
