Ne maisemat! Huikean kauniita värejä, harmaata, siniharmaata, okraa, sinisen sävyjä, punaista ja keltaista. Kuiva lehdetön kausi on upean karua. Ihmeellinen kombinaatio suomalaista talvea - lehdettömät puut - ja kesähellettä. Aurinko on oudossa paikassa, se porottaa suoraan päälaelta. Lauantaina kun me päästiin Ruahaan oli iltapäivällä +44 astetta. Kuumin pätsi missä olen koskaan ollut jos saunaa ei lasketa. Sitten sunnuntaina oli onneksi paljon viileämpi päivä. Matkalla pidettiin välillä päällä ilmastointia ja välillä ikkunoita auki. Sillä saatiin sisälämpötila tippumaan 10 astetta. Jos me ei oltu tarpeeksi nopeita tuulenpuuskan iskiessä saatiin todella maistaa Afrikkaa, hiekka narskui hampaissa ja auto on sisältä karseassa pölyssä.
Ruahaa on viime vuonna suurennettu ja se on nyt Tansanian suurin kansallispuisto, ja meidän onneksi se on melkein meidän takapihalla. No pientä liioittelua, mutta alamäkeen kohti Ruahaa matka kesti 2 h ja takaisin ylämäkeen Irinkan vuorelle matka oli kolmisen tuntia. Sellainen reisu täällä on aivan lyhyt (nyt alan ymmärtää lappalaisia). Ruaha on 600 m alempana kuin Irinka, siitä kuumemmat kelit johtuvat. Ruahassa on kaikki suuret pedot ja joitakin lajeja joita Serengetissä ei ole. Ainoastaan suippohuulisarvikuono on Ruahasta kadonnut. Suomesta matkoja tehdään helppopääsyisempään pohjoistansaniaan, sen kansallispuistoihin Ngorongoroon, Serengetiin ja Kilimanzarolle sillä vieressä on kansainvälinen lentokenttä. Ruaha on yhtä upea ja hulppean monipuolinen paikka, mutta kävijöitä on alle kymmenesosa noista suosikeista, sillä matka Ruahaan on tosi pitkä, lähin iso kenttä on Dar es Salaam. Me olimme yötä lodgessa ainokaisina vieraina, sisällä puistossa näimme muita autoja kerran tunnissa. Yksi mzunguryhmä oli krokotiilisuvannolla yhtä aikaa ja he olivat Suomesta! Ryhmänjohtaja oli hauska vanhempi herra "Aikukivaa", hän tiesi luonnosta aivan kaiken ja opasti ohessa meitäkin.
Huikeaa nähtävää oli niin paljon, että päässä muistipaikat täyttyi hetkessä. Välillä oli epätodellinen olo, kuin unessa, en tajunnut kunnolla mitä olen tekemässä tai missä olin. Se verran upeat maisemat, eläimet, ekapäivän kuumuus ja rytkyttävä kyyti sumensivat päätä. Tie on tosi kuoppainen ja kuskilta vaaditaan paljon. Meillä oli oppaana Marcuksen luottomies Nicolas, joka on ajanut meidän autolla Tansaniaa ristiin rastiin tänä kesänä. Hän tuntee auton ja puiston erinomaisesti ja on lisäksi rauhallinen kuski. Tansanialaiset eivät kaahaa! (Sillä autot ovat niin paskoja ettei niillä voi kaahata, ne leviävät ekaan monttuun.) Nicolas ajoi todella huolellisesti ja harkitsevasti.
Yöpaikka oli Sunset Mountain Lodgessa noin puolen tunnin matkan päässä puiston ulkopuolella. Ihana paikka! Silmänkantamattomiin harmaata lehdetöntä puustoa, vuoria siellä täällä ja kevyt kuuma tuuli. Sinne viedään vieraita kunhan tulette paikalle. Olkikattoinen lodge vuorenrinteessä, erinomisen siistiä todellakin. Leveät sängyt ja kohtelias palvelu "juuuuaaar wellkamm" jokaisen lauseen lopussa. Kokki teki herkkuruokaa, syötiin ulkona kolmen ruokalajin lounas, päivällinen ja tarjoiltu aamiainen. Eikä kukkaron pohja todellakaan alkanut paistaa. Henkilökunta tuli saattamaan meidät autoon saakka ja kätteli kaksin käsin.
Puistossa mentiin ensin hippoaltaalle, siellä virtahevot köllöttelivät vedessä, vain selkä ja pää näkyivät pinnalla, kun katseltiin niitä turvasta sillalta. Nicolas kertoi että virtahepo voi sukeltaa 10 minuuttia ja näkee veden alla 50 metriä. Ei tehnyt mieli uimaan sillä siellä täällä hippojen seassa näkyi kelluvia kaarnoja jotka olivatkin krokotiileja. Seuraavaksi ajeltiin hiekkateitä Ruahajoen rantaa pitkin, joki oli melkein kuiva, välillä pieni noro kiilteli jossain kaukaisuudessa. Vastaan tuli reippasti palanut englantia puhuva pariskunta valkoisella autolla je kertoivat vähän matkan päässä olevan leijonia. Oli niin hauskaa nähdä kuinka tohkeissaan hekin olivat ja jaksoivat opastaa meitä oikeaan suuntaan. Pian löydettiin puun katveesta väsynyt leijona. Keltainen ja okran värinen maa, se on leijonan osa! Jokiuomaa ravasi nuori vaalea naaras ja perässä toinen. Ajeltiin hiljaksiin eteenpäin ja löydetiin ruokapaikka, kirahvin raadolla olivat jo seuraavan ruokavuoron jäsenet, marabouhaikaroita ja korppikotkia.
Ruahassa on todella paljon eläimiä, joka paikassa viattomina pällisteliviä ja herkästi loikkivia impaloita, päänkokoisia höttökakkaroita pudottelevia elefantteija poikasineen, kirahveja, seeproja, helmikanoja ja akasiatokoja. Harvakseltaan vesipuhveleita, arkoja strutseja ja erittäin komeita ja isosarvisia isokuduja. Isokuduja on vain Ruahassa, nimikkoeläin nääs. Aina kun Nicolas sanoi "let's find something special" tiesimme, että nyt etsitään savannin kuningasta simbaa. Illansuussa meitä onnisti, näimme leopardin. Se nousi samantien makuulta, melkein kyllästynyt tuhahdus kuului autolle asti kun se lähti hiippailemaan pois päin. Se oli vain vähän isompi meidän Manua, mutta häntä oli pitkä ja kaunis! You were lucky! -sanoivat.
Seuraavan aamun aikainen herätys kannatti, oltiin liikkeellä jo seitsemältä ja lämpötila oli sopiva, alle 30. Päivän aikana päästiin lähikontaktiin teini-ikäisen norsun kanssa. Se pörhisteli vaan kahden metrin päässä meistä, oli hieno hetki. Tunnustan, pulssi nousi siinä vaiheessa kun se lopulta huomasi meidät ja alkoi törisemään kovasti. Mami oli uuden poikasen kanssa takaryteikössä. Opaskin innostui ottamaan valokuvia kun lopulta läysimme ison leijonalauman rantapuiden alta ja ajoimme lauman keskelle. Kolmella suunnalla oli lepäileviä ja käppäileviä leijonia aivan auton vieressä. Leijonan katse on ihmeellinen, hereillä, kiinnostumaton mutta pistävän valpas. Huh! Se minuutti tuntui pitkältä ajalta.
Koko automatkan ainakin me aikuiset ihailimme maisemia ja värejä. Apinanleipäpuita, makkarapuita ja sateenvarjoakaasioita. Savannilla on kaikkialla pensaita ja puita ja paljon kuivaa ruohoa. Siellä täällä kaukaisuudessa vihreä raita palmuja jos joen uomassa oli kuitenkin muutama pisara jäljellä.
Minnan lempieläin Ruahassa: kirahvi
Sannin lempieläin Ruahassa: kirahvi
Veikon lempieläin Ruahassa: nuori urosleijona
Tomin lempieläin Ruahassa: kirahvi
