Eilen siirryimme vaiheeseen kaksi: menimme parin sadan metrin päässä olevaan eläintarhaan, joka näkyy mökiltämme. Uskomaton määrä upeita eläimiä, aika kelvollisissa oloissa. Suuria käärmeitä, puff adder, anakonda, boa, härkäsammakko, jopa pieni niilin krokotiili. Madagaskarin elokuvasta tuttuja veivaaja-apinoita, herra Tossavaisia ja suomalainen susi. Sudet olivat pörröisia ja lihavia, ne söivät raksuja peltikupeista.
Kissaeläinten vaistot olivat tallella. Kun katselimme gepardeja, Aava jutteli kirkkaalla äänellään, jolloin toinen gepardeista kiinnostui tilanteesta. Sen hännän pää alkoi vispata sivulta toiselle aivan kuin meidän Manukissalla kun se vaani lintua. Saman teki servaali kun kottarainen istui sen häkkiin. Afrikan ilves oli hyvin aktiivinen ja näin jo paistin kuvat sen silmissä kun se katseli meitä alle metrin päästä! Eläinten kuningas rouvineen lepäili vain kummulla eikä sen pää kääntynytkään meihin päin.
Eläinten aitaukset ovat täällä muureja joiden reunassa on sähköaita. Samaa ihmettelimme myös Turkissa. Näissä maissa on usein sähkökatkoja, millaiset varavoimat aitoja varten on, onhan? Ettei vain yön tunteina eläimet lähde seikkailulle katselemaan nukkuvia turisteja. Verhot tiukasti kiinni!
Eläinystävämme tyttöriikinkukko seisoi kynnysmatolla odottamassa kun heräsimme. Eikö ole mitään tarjottavaa? Se käveli jonkun ajan kuluttua etäämmälle nurmikkoa ja kun tulin takaisin ovelle, se juoksi hirveällä kiireellä takaisin kynnykselle. Tyystin oli jo unohtunut eilinen riitamme ruokailun aikana. Söimme ulkona pöydän ääressä päivällistä. Jouduimme ottamaan puun alta pitkät kepit, joita heiluttelemalla riikinkana ei tullut pöydän alle. Sama strategia kuin Hertalla! Makupalat putoavat lapselta!
