Takana kiihkeä ajo Pretorian ja Johannesburgin ympäri seitsemän- ja viisikaistaisia moottoriteitä sadankahdenkympin vauhtia, seassa rekkoja vaihtamassa kaistaa kuudessakympissä. Kartan lukeminen onnistui hienosti valmiiksi ladatun Etelä-Afrikan herekartan ja ipadin avulla. Satelliittipaikannin seurasi meitä hienosti emmekä tarvinneet ollenkaan paperikarttaa. Teiden viitoitus on aivan loistava, jopa rinnakkain meneviin ajokaistoihin oli merkitty tien numero, jonne kaista vei.
Hankalin jakso oli lännessä Pretorian ja Rustenburgin välillä, josta puuttui moottoritie, mutta ajokäyttäytyminen ei muuttunut. Käytännössä tiellä ajettiin kolme tai neljä rinnakkain piennarta käyttäen ja merkkinastojen rumpsutusta väistellen. Ohitukset olivat rohkeita ja väistäjää kiitettiin hätävilkkujen vilautuksella. Pari hengenvetoa jäi vetämättä muutaman ohituksen aikana.
Sun City Pilanesbergin luonnonpuiston vieressä on taatusti oudoin viihdekeskus, jossa olen milloinkaan käynyt. Parasta laittaa tänne pari kuvaa ja jättää kaikki selittelyt vähemmälle. Oudoin oudoista on Valley of Waves, betonipohjainen aaltoallas metrisine hyökyaaltoineen. Vesi on vahvasti kloorattua niinkuin kaikkialla täällä. Peseytymistä ennen uintia ei tunneta, osa porukkaa ui farkuissa ja uima-asu on saatettu pukea jo kotona. Ja altaaseen vaan! Toki siihen tarvitaan kunnon pöpöntappajat.
Lepäilimme aaltoaltaaseen rakennetulla tekosaarella oikean viikunan katveessa, lapsonen telmi aalloissa vuoronperään meidän molempien kanssa. Normaalit aallot olivat ok, noin kolmekymmentä senttiä korkeat ja ne eivät kaataneet rannassa ketään yli kouluikäistä. Sitten kuului pillin vihellys, hetipaikalla kymmenkunta karvaista kaksikymppistä urosta ryntäsi karjuen hiekalta altaaseen melkein sen perukoille. Sitten tuli pitkä hiljaisuus, viimein takaseinän leijonien suusta alkoi pursuta vettä. Kuului paukahdus ja samassa takaseinän vedenpinta nousi hurjasti puolitoista metriä ja aalto irtosi. Äijät uivat aallonharjaa kroolaten sen mukana ja sitten aalto alkoi murtua ja ihmiset lensivät sikin sokin jalkoja ja käsiä vilisten kuohujen sekaan.
 |
| Aamumaisema Cascades-hotellin ikkunasta Sun Cityssä |
Kaikki oli luksusta, elävää flyygelimusiikkia aaamiaisella, tekonorsuja, pelihelvettejä, istutettu viidakko, suihkulähteitä, riippusiltoja, madam, sir ja exellent service. Marmorivessa ja kaksi metrinen sänky. Tilattiin illallinen huonepalveluna, valkoisella liinalla katettu pöytä työnnettiin ovesta pyörillä ja pöydästä käännettiin lipat ylös ateriaa varten. Kynttilä ei kylläkään palanut, pikkumiinus tästä. Kerran elämässä, yksi yö riitti minulle.
Safari
Aamulla ajoimme pikkumatkan Kwa Maritane Bush Lodgeen. Tyylikäs olkikattoinen afrikkalaisittain sisustettu mökki. Huoneen sisällä oli toinen olkikattoinen pikkumökki, jossa oli kylppäri. Se mahtui hyvin viisi metriä korkeaan huoneeseen. Parvekkeelta näkyi suoraan puistoon, ohitse käveli gnuita ja seeproja verkkaiseen tahtiin. Telkkarissa oli oma kanava juomalammikon videokameraan. Lammikon rannalla oli myös piiloon rakennettu tarkkailumaja, jonne pääsi pari sataa metriä pitkää maanalaista ilmastoitua käytävää pitkin. Majassa ei ollut lasi-ikkunaa, vain vaakasuora kalteri ikkuna-aukon keskellä. Upea paikka! Heti ensimmäisen tunnin aikana mökissämme näimme telkkarista virtahevon kellumassa lammessa ja kaksi naarasleijonaa herkkupaloja etsimässä.
Kävimme kahdella safarilla. Uskomatonta miten neljävuotias heräsi kello 4:45 puoli kuudelta auringon noustessa alkavalle safarille. Iltasafari päättyi vasta puoli yhdeksän, kaksi viimeistä tuntia reissusta tehtiin pimeässä. Tyttö jaksoi olla eläimiä katsomassa kahdeksan tuntia yhden päivän aikana, pomppuisilla teillä, +35 asteen auringon paahteessa, pimeässä ja kylmässä viimassa. Upea tyttö!
Päivän aikana näimme sarvikuonoja, norsuja, vain muutaman kirahvin, seeproja, paviaaneja, strutseja, antilooppeja, 1/3 leopardia puun oksalla piilottelemassa, kameleontin, merikotkan, virtahepoja ja sokerina pohjalla leijonia.
Pimeä oli juuri tullut ja menimme joen rantaan. Safariautojen valojen loisteessa näimme leijonalauman kuivan uoman vastapenkalla. Pienen hetken päästä leijonat lähtivät liikkelle ja safariautojen kyljissä olevat punaiset lamput sytytettiin. Ikkunattoman automme vieritse käveli ensin kaksi punahehkuista naarasta, sitten 17-vuotias vanha vaari-ikäinen lauman kuningas, sitten tuli taas naaras ja kolme alle vuoden ikäistä pentua ja viimeisenä lähes aikuisen kokoinen teiniuros. Uskomattoman jännittävää nähdä leijonia pimeässä! Kullannuppu piti kokoajan kättä suun edessä, sillä hiljaa piti olla! Onneksi sylissä oli tarpeeksi turvallinen olo.
Varoitus, seuraavaksi tulee vertailua! Jos haaveilette safarista ja eläinten näkemisestä eläintarhojen ulkopuolella ja matkustatte pienten lasten kanssa, tulkaa tänne! Jos haaveilette safarista, rakastatte autenttista luontoa ja lapsenne ovat vähintään 10-vuotiaita, menkää Tansaniaan! Etelä-Afrikassa on helppoa ja turvallista. Tansaniassa eläimet ovat vapaita ja niitä on ainakin toistaiseksi siellä todella paljon.
