Lopulta saimme sovittua illan, jolloin menemme Johannille kylään ja braaille, grillaamaan punaista lihaa. Johann asuu vaimonsa Eileenin ja kolmen lapsen kanssa muutaman kilometrin päässä mökistämme suuressa yksikerroksisessa talossa suuren puutarhan keskellä. Kaksi poikaa 19- ja 17-vuotiaat ja pikkuinen 9-vuotias Karla, Aavan leikkikaveri. Tytöt leikkivät nukeilla ja little petshopin eläimillä koko illan, toinen puhuu afrikaansia ja toinen suomea. Leikit sujuvat hyvin, Karla on myös melko ujo ja rauhallinen, pitkä ja vaalea tyttö. He menevät yhtä aikaa ulos ja yhtä aikaa syömään, vähän naurua ja vähän juoksentelua. Muuten on melko hiljaista vaikka olen kertonut tytöille, että heillä on yksi yhteinen sana joo joo, se tarkoittaa molemmilla kielillä samaa.
Paikalla on muitakin vieraita, Tomin vanha tuttu Seugnet, joka oli mukanamme Ruahan tapaamisessa. Hänen kumppaninsa Verona ja yliopistolta pappi ja professori Hermann. Talossa on hyvin samanlainen tunnelma kuin muistamme Tansaniasta, hyvin suuret, melko matalat huoneet. Pitkiä käytäviä, laatta- tai betonilattiat, suuret ikkunat, joissa on valkoisia metallitankoja koristeena. Ei kaltereita! Huonekalut ovat pyöreästä puusta. Vessat ja kylppärit ovat hyvin tyylikkäitä, vaikka muuten yleistunnelma on siisti, jopa hieman karu ja oikein käytännöllinen. Isot pojat pelaavat pleikkaa, Karlan kertoman mukaan ihan aina. Tytöt puuhailevat Karlan huoneessa, josta on koko seinän levyinen ikkuna puutarhaan.
Istumme pihalla ja perheen pojat hoitavat braain. Heillä on kaksi metallista telinettä, jonne nyrkin kokoiset hiilet sytytetään. Päälle kierretään verkko, missä lihat grillataan. Liha oli Johannin mukaan Moose. Netti on lakannut meillä toimimasta, joten en saa tarkistettua, ymmärrämmekö oikein, se on jotakin afrikkalaista hirveä? Tiivistä ja tummaa lihaa. Lisäksi tarjotaan pehmeää erinomaisen hyvää tummaa ryynimakkaraa, valkosipulipatonkia ja salaattia, jossa on anananasta, tomaattia, kurkkua ja fetaa. Lämmin perinnepaistos, pohjalla on mannapuuroa tai maissipuuroa, päällä sipulia, pekonia ja juustoraastetta. Varsin hyvää, vaikka runsas mannapuuron syönti on täällä aika jännittävä piirre mielestäni. Jälkiruuaksi Seugnet on tuonut pehmeää taatelipiirakkaa, maitotorttua ja jätskiä niiden kanssa.
Keskustelu polveilee pyöräilystä karavaanarielämään. Politiikkaa sivutaan, ruuasta, Intiasta ja Hollannista jutellaan. Hermann lausuu ruokarukouksen, sitten syödään, isot pojat tarjoilevat ja hymyilevät. Illan päätteksi Eileen lupasi lähettää minulle englanniksi käännettynä suolaisen mannapuuropaistoksen ja makean maitotortun ohjeet, niin voimme kotona pitää etelä-afrikkalaisen braai-illan.
