Ostoksilla

Kaupan eteisessä seisoo taulu, johon tussilla lisätään autot, joilla on tultu tekemään aseellinen ryöstö tässä naapurustossa. Musta VW Golf, valkoinen VW Polo, hopeinen VW Polo, musta BMV ja vanha Mercedes. Pihojen aidoissa on muurin päällä piikkilankakieppejä ja sähköistettyä linjaa, vartiointiliikkeet valvovat omaisuutta ja aseistus on aina mukana. Mökkimme sääntötaulussa kerrotaan, että oleskelun ajaksi aseet pitää luovuttaa säilytettäväksi vastaanottoon, se jos mikä on minusta mainio sääntö. Toki tällä hetkellä sadasta mökistä ehkä viidessä on asukkaita. Mutta viikonloppuisin on täydempää, silloin on hyvä ettei kukaan grillauksen jälkeen keksi ryhtyä räiskimään.

Ajamme Vanderbiljparkin länsilaidalle suureen kauppakeskukseen Vaal Maliin. Tarkoitus on käydä pankissa, lelukaupassa ja hankkia maantiekartta. Astun sisään ilmastoituun kauppakeskukseen, Toy's R us löytyy heti, pari kolme kirjakauppaa raamattuja näyteikkunoissa. Heti oikealla on suuri asekauppa, jossa on kiväärejä telineessä sisäänkäynnin edessä, vastapäätä myydään aseisiin sopivia asuja eri kaupassa. Kauppoja on käytävän molemmin puolin ja käytävä vain jatkuu ja jatkuu. Kauppakeskus on suurin missä olen käynyt ja olemme pikkukaupungin laidalla. Todella hauskan näköisiä vaatteita, nahkakenkiä, Partioaitan tyyppisiä kauppoja, paikallinen Tokmanni Pick n Pay. Pankit löytyvät keskuksen toisesta päästä. Sisälle turvaovesta pääsee yksi kerrallaan, tuulikaapissa joutuu hetken odottamaan vihreätä valoa kunnes ovi aukeaa.

Käymme lelukaupassa, tarjolla on kaikkea samaa kuin kotonakin. Tyttäreltä kestää alle minuutin tehdä päätös, hänen valintansa on prinsessa Elsan puku. Puku on ollut päällä ostopäivästä tähän hetkeen koko ajan. Yöllä ja suihkussa hän suostuu sen riisumaan pikku hetkeksi pois ja asettelee tarkkaan omalle Elsa-ripustimelleen vaatetankoon. Kauppakeskuksessa on hämmentävää, vaatevalikoima on loistava ja hintataso alle puolet kotimaasta, ravintolassa ja ruokakaupassa hinnat ovat noin kolmasosan Suomesta.

Uima-altaalla juttelemme Durbanista tulleen perheenäidin kanssa. Saamme hyviä vinkkejä rannikolle suuntautuvalle reissullemme. Pian keskustelu kääntyy turvallisuuteen, autolla liikkumiseen ja lapsikaappauksiin. Rouva kysyy onko Suomessa lasten sieppaamisia? Ei ei, niitä ei Suomessa ole.

Täällä huomaa hyvin sen miten yhdenmukaista elämää me elämme kotona. Suomessa virallisia kieliä on vain vähän ja kaikki ihmiset näyttävät hyvin samoilta. Perheessä jonka tapasimme altaalla, puhuttiin kolmea äidinkieltä, äiti hindiä, isä tamilia ja lapset englantia. Heimojen ja ulkonäköjen kirjo on aivan valtava niin mustissa kuin valkoisissakin etelä-afrikkalaisissa.

Illalla levottomia ajatuksia kieltämättä nousee mieleen. Muistelen, että suomalaisilla on paljon aseita, mikä tässä on niin outoa? Me asumme Helsingissä samanlaisella esikaupunkialueella kuin tämä, silti aseet eivät meidän arjessamme näy. Ei ole piikkilankaa, ei sähköaitaa, ei ilmoitustaulua S-marketin aulassa. Täällä majapaikassa meillä on vartijoita portilla kahdessa vyöhykkeesä, tansaniassa oli oman pihan vartija Jumanne ja vartijakoira Laki. Miten tässä nyt osataan käydään nukkumaan? Oliko tämä jo päässyt unohtumaan?

Aamu saapuu, mieli on virkistynyt ja taas aurinko paistaa!